Jos kaikki ajattelisivat samalla tavalla kuin me maailma olisi paljon tylsempi paikka elää. Erilaisuus on voimavaramme ja auttaa meitä ymmärtämään muita. Ilman sitä seuraisimme kaikki samoja päämääriä ja ajaisimme itsemme tuhoon. Monipuolisuus auttaa meitä selvitymään.
Globaalia etiikkaa on miltein mahdoton luoda. Useat erikäsitykset ovat ristiriidassa keskenään. Välillä toistemme sietäminen on hyvin vaikeaa. Suvaitsevaisuus on arvo jota kaikkien olisi hyvä noudattaa.
On olemassa asia tai teko jota emme voi hyväksyä. Miksi emme voi hyväksyä näitä tekoja? Koska emme jää ajattelemaan mitä muut ajattelevat niistä. Ihmiset alkavat syyttää muita ennein syitä. Suvaitseva ihminen yrittäisi ymmärtää muita ja vasta sitten päättäisi mitä hän teosta ajattelee.
Tälläinen toisten keskeinen kunnioittaminen auttaisi pitämään maailmassa rauhan. Pallo voisi pysähtyä ja miettiä ennen tekojaan, tämän jälkeen ne pitäisi miettiä vielä uudelleen ja vasta kun teosta tiedetään kaikki teko voidaan tehdä.
Kulttuureja ei pitäisi sulattaa pakosta koska nämä toimet tuhoavat alkuperäisen kulttuurin. Mutta myöskään kulttuurien omasta tahdostaan sulautumista ei pitäisi rajoittaa tai estää. Sillä se olisi omaa luontoamme vastaan taistelemista.
Globaalisti olisi hyvää jos kukaan ei puuttuisi toisten asioihin. Tämän saavuttamiseksi meidän täyttyisi luottaa toisiimme. Yhdysvallat kutsuu sotiaan ennalta ehkäiseviksi joka on osittain totta sillä länsimainen kulttuuri pelkää muuttuvansa, hyvällä tai pahalla. Pelko on aiheellista jos toiset valtiot yrittävät väkivalloin muuttaa länsimaista ajattelu tapaa.
Kunnioitus, suvaitseevaisuus ja toisten elämän arvostaminen sopisivat globaaleiksi arvoiksi ja niitä seuraamalla saavuttaisimme jotain parempaa.
torstai 30. syyskuuta 2010
Olet mitä syöt, eiku...
Ihminen on tekojensa summa eli olemme sitä mitä teemme. Jos juoksen olen juoksija jos lennän olen lentäjä (tai hullu) jos sodin olen sotilas. Halumme määrittää itsemme tekee meistä meidät. Emme voi syntyä valmiiksi tekemään jotain. Syntyessäni en osannut kirjoittaa silti mikään ei määrää eitteikö minusta voisi tulla vielä kirjailija. Ihminen muuttuu tekojensa myötä. Ihminen kehittyy erilaisiin asioihin. Nämä asiat eivät kuitenkaan kerro ettemmekö voisi tehdä jotain muuta ja uutta. Jos olen tunnettu kirjailija minun ei tarvitse vain kirjoittaa kirjoja. Voin tehdä myös monia muita asioita ja voin erikoistua johonkin muuhun. Opiskelulla ja harjoittelulla minusta voi tulla vaikka tähtitieteilijä tai maratoonari. Voi olla vaikeaa pysäyttää jo vierivää kiveä muttei mahdotonta.
On myös totta että teemme aina sitä mikä miellyttää meitä ja ajaa meidän omia halujamme. On totta myös etä minulla voi olla jotain traumoja ja sairauksia jotka estävät minua tekemään tiettyjä asioita. Jos jalkani ovat halvaantuneet en voi juosta mutta minusta tulisi voisi tulla invaliideja edustava poliitikko.
Syntyessään vauva on vauva ja tekee vauvan tekoja kuten lapset lasten ja aikuiset aikuisten. Mutta mitä olen jos teen kaikkien tekoja? Vauva, lapsi vai aikuinen? En voi laittaa itseäni mihinkään noista kategorioista.
Lapsena leikin leikkiminen teki minusta lapsen mutta leikin koska olin lapsi.
Ajattelumallit eivät sulje toisiaan pois joten kummatki ovat päteviä ja kummatkin toimivat. On tekoja joita teemme koska olemme jotain mutta on myös tekoja joita teemme koska haluamme olla jotain.
On myös totta että teemme aina sitä mikä miellyttää meitä ja ajaa meidän omia halujamme. On totta myös etä minulla voi olla jotain traumoja ja sairauksia jotka estävät minua tekemään tiettyjä asioita. Jos jalkani ovat halvaantuneet en voi juosta mutta minusta tulisi voisi tulla invaliideja edustava poliitikko.
Syntyessään vauva on vauva ja tekee vauvan tekoja kuten lapset lasten ja aikuiset aikuisten. Mutta mitä olen jos teen kaikkien tekoja? Vauva, lapsi vai aikuinen? En voi laittaa itseäni mihinkään noista kategorioista.
Lapsena leikin leikkiminen teki minusta lapsen mutta leikin koska olin lapsi.
Ajattelumallit eivät sulje toisiaan pois joten kummatki ovat päteviä ja kummatkin toimivat. On tekoja joita teemme koska olemme jotain mutta on myös tekoja joita teemme koska haluamme olla jotain.
Pantaa
Utilitaristisesti ajatellen päättäjien pitäisi tehdä kattava tutkimus kaikista vaihtoehdoista ja niiden tuottamista seurauksista. Hätiköydyt päätökset eivät ole hyväksi utilitaristiselle ajattelu tavalle. Jos päättäjät haluavat ajaa kaikkien etuja niin heidän pitäisi kuunnella pantaalaisia mutta ei totella heidän jokaista mielihalua joka saattaisi johtaa heidät turmioon. Kuten lauma lampaita jotka haluavat parempaa ruohoa ja täten juoksevat sokeasti piikkiaitaa päin.
On totta että kansan mieli on helposti liikuteltavissa ja he voisivat valita "väärän" vaihtoehdon joka tuottaisi vain hetkellistä mielihyvää ja johtaisi pidemmällä tähtäyksellä turmioon. Kunten oma olutpanimo ja sen tuoma halvempi olut. Onhan panimossa monia hyviäkin puolia. Panimon myötä kaupunki voisi tulla tunnetuksi: Jos panimosta tulisi kuuluisa Pantaan kaupunki rikastuisi ennen pitkään.
Laskettelukeskus taas nostaisi pantaalaisten kuntoa ja tällä tavoin liikalihavuus sun muut vähäisestä liikkuvuudesta johtuvat sairaukset vähenisivät huomattavasti. Liikunnanhan on todettu vapauttavan mielihyvää tuottavia aineita verenkiertoon joten kaikki kokisivat mielihyvää lasketellessaan. Mutta lasketella voi vain muutaman kuukauden vuodesta ja loppu aika pitäisi katsella harvaitä mäkiä joissa lasketteluhissit kiikkuvat hiljalleen. Ei kovin mieltä kohottava näky.
Kulttuuritalo nostaisi pantaalaisten taiteellisen kyvykkyyden uusin lukemiin. Moni nuori taiteilija olisi hyvillään kun saa töitään esille kotikaupungissaan. Taide elämysten myötä pantaalaiset saisivat väriä elämäänsä ja he voisivat keskittää voimansa taiteisiin. Kaikki voisivat toteuttaa itseään omalla tavallaan, osasta saattaisi tulla kuuluisia. Pantaan imagonin nousisi kaupunkina jos siellä olisi oma kulttuuritalo jossa monet taiteilijat pääsisivät esille.
Itse olen sitä mieltä että kulttuuritalo on paras vaihtoehto pantaalle. Eiväthän kaikki pidä tai tule pitämään kulttuurista mutta suurelle osalle pantaalaisista kulttuuritalo voisi tarjoa mieltä ylentäviä kokemuksia ja mahdollsuuksia toteuttaa itseään.
On totta että kansan mieli on helposti liikuteltavissa ja he voisivat valita "väärän" vaihtoehdon joka tuottaisi vain hetkellistä mielihyvää ja johtaisi pidemmällä tähtäyksellä turmioon. Kunten oma olutpanimo ja sen tuoma halvempi olut. Onhan panimossa monia hyviäkin puolia. Panimon myötä kaupunki voisi tulla tunnetuksi: Jos panimosta tulisi kuuluisa Pantaan kaupunki rikastuisi ennen pitkään.
Laskettelukeskus taas nostaisi pantaalaisten kuntoa ja tällä tavoin liikalihavuus sun muut vähäisestä liikkuvuudesta johtuvat sairaukset vähenisivät huomattavasti. Liikunnanhan on todettu vapauttavan mielihyvää tuottavia aineita verenkiertoon joten kaikki kokisivat mielihyvää lasketellessaan. Mutta lasketella voi vain muutaman kuukauden vuodesta ja loppu aika pitäisi katsella harvaitä mäkiä joissa lasketteluhissit kiikkuvat hiljalleen. Ei kovin mieltä kohottava näky.
Kulttuuritalo nostaisi pantaalaisten taiteellisen kyvykkyyden uusin lukemiin. Moni nuori taiteilija olisi hyvillään kun saa töitään esille kotikaupungissaan. Taide elämysten myötä pantaalaiset saisivat väriä elämäänsä ja he voisivat keskittää voimansa taiteisiin. Kaikki voisivat toteuttaa itseään omalla tavallaan, osasta saattaisi tulla kuuluisia. Pantaan imagonin nousisi kaupunkina jos siellä olisi oma kulttuuritalo jossa monet taiteilijat pääsisivät esille.
Itse olen sitä mieltä että kulttuuritalo on paras vaihtoehto pantaalle. Eiväthän kaikki pidä tai tule pitämään kulttuurista mutta suurelle osalle pantaalaisista kulttuuritalo voisi tarjoa mieltä ylentäviä kokemuksia ja mahdollsuuksia toteuttaa itseään.
perjantai 17. syyskuuta 2010
Dogville - Grace
Gracesta kerrotaan alussa hyvin vähän. Hän on nuori nainen joka eksyy Dogvillen kylään. Dogville tarjoaa hänelle hetkellistä turvapaikkaa gangstereilta. Dogvillestä Graces löytää armon ja anteeksi antamisen. Mutta näkee myös niitten pimeät puolet.
Alussa Grace haluaa vain miellyttää kaikkia ihmisiä jotta he antaisivat Gracen jäädä Dogvilleen. Tämä miellyttäminen on yltiömäistä kohteliaisuutta ja kuuliaisuutta. Grace ei sano ei kenellekkään. Hän ei syytä ketään tai hyökkää heitä vastaan vaikka heidän käskynsä olisivat kuinka outoja tai turhauttavia. Tämä on toddellista orjamoralismia Nietzschen mukaan.
Alun katsoja voi sisäistää suojan hakemisena, haluna kuulua johonkin uuteen, haluna tehdä asioita tämän ajatuksen vuoksi. Mutta kun kyläläisten asenne Gracea kohtaan alkaa muuttua poliisin ilmoitusten myötä Grace koetaan uhkaksi kylälle ja sen mitättömille asukkaille. Dogvillen asukkaista tulee enemmän itsekkäitä. He unohtavat vanhat tapansa ja jättävät vanhat työnsä koska ne ovat nyt Gracen töitä. Heiltä katoaa viimeinenkin hyvä ajatus Gracea kohtaan. Tässä vaiheessa Grace on muuttunut ihmisestä koneeksi, esineeksi heidän silmissään. Grace vain tottelee heitä eikä tee mitään parantaakseen alistettua asemaansa.
Isän saapuminen kylään pistää Gracen miettimään sitä kannnattaako hänen jäädä ja jos niin miksi. Kaiken orjuuttamise ja hyväksikäytön jälkeenkin Grace yrittää aluksi puollustaa kylää. Mutta sitten Gracen käsitys kylästä ja maailmasta muuttuu. Hänen ei enään tarvitse totella muita. Hän miettii pystyisikö itse tekemään muille niin kuin kyläläiset tekivät hänelle. Vastaus on kielteinen. Grace ei enään halua palvella, hän haluaa kunnioitusta, kunnioitusta jota kyläläiset eivät hänelle pystyneet tarjoamaan. Hän uskoo että tämä pieni kylä ei pysty tarjoamaan tätä kunniotusta enään kenellekkään. Gracen on alkanut ajatella herramoraalin periaatteiden mukaan. Hän pitää kylän hävittämistä palveluksena koko muulle maailmalle ja toteuttaa sen isänsä hänelle antamin voimin. Armoa hän ei enään voi luovuttaa kylälle koska hän tajuaa että kylä ei ole tehnyt mitään sen eteen. Saatuaan voimaa hän päätti myös käyttää sitä säilyttääkseen uuden asemansa.
Alussa Grace haluaa vain miellyttää kaikkia ihmisiä jotta he antaisivat Gracen jäädä Dogvilleen. Tämä miellyttäminen on yltiömäistä kohteliaisuutta ja kuuliaisuutta. Grace ei sano ei kenellekkään. Hän ei syytä ketään tai hyökkää heitä vastaan vaikka heidän käskynsä olisivat kuinka outoja tai turhauttavia. Tämä on toddellista orjamoralismia Nietzschen mukaan.
Alun katsoja voi sisäistää suojan hakemisena, haluna kuulua johonkin uuteen, haluna tehdä asioita tämän ajatuksen vuoksi. Mutta kun kyläläisten asenne Gracea kohtaan alkaa muuttua poliisin ilmoitusten myötä Grace koetaan uhkaksi kylälle ja sen mitättömille asukkaille. Dogvillen asukkaista tulee enemmän itsekkäitä. He unohtavat vanhat tapansa ja jättävät vanhat työnsä koska ne ovat nyt Gracen töitä. Heiltä katoaa viimeinenkin hyvä ajatus Gracea kohtaan. Tässä vaiheessa Grace on muuttunut ihmisestä koneeksi, esineeksi heidän silmissään. Grace vain tottelee heitä eikä tee mitään parantaakseen alistettua asemaansa.
Isän saapuminen kylään pistää Gracen miettimään sitä kannnattaako hänen jäädä ja jos niin miksi. Kaiken orjuuttamise ja hyväksikäytön jälkeenkin Grace yrittää aluksi puollustaa kylää. Mutta sitten Gracen käsitys kylästä ja maailmasta muuttuu. Hänen ei enään tarvitse totella muita. Hän miettii pystyisikö itse tekemään muille niin kuin kyläläiset tekivät hänelle. Vastaus on kielteinen. Grace ei enään halua palvella, hän haluaa kunnioitusta, kunnioitusta jota kyläläiset eivät hänelle pystyneet tarjoamaan. Hän uskoo että tämä pieni kylä ei pysty tarjoamaan tätä kunniotusta enään kenellekkään. Gracen on alkanut ajatella herramoraalin periaatteiden mukaan. Hän pitää kylän hävittämistä palveluksena koko muulle maailmalle ja toteuttaa sen isänsä hänelle antamin voimin. Armoa hän ei enään voi luovuttaa kylälle koska hän tajuaa että kylä ei ole tehnyt mitään sen eteen. Saatuaan voimaa hän päätti myös käyttää sitä säilyttääkseen uuden asemansa.
perjantai 10. syyskuuta 2010
Me, te ja he
Kaikkien ihmisten pitäisi noudattaa yhteisiä pelisääntöjä jotta niistä olisi jotain iloa.
Kolmannessa maailmassa syttyy sota. Me keräämme varoja siviilien auttamiseksi vaikka voisimme lähettää paikalle sotilaita jotka rauhoittaisivat tilaanteen. Onhan olemassa rauhanturvaaja joukkoja joiden tarkoitus on turvata rauha. Mutta heistä ei ole mitään hyötyä koska he eivät saa hyökätä. Rauhanturvaaja kävelee ympäri katuja ja odottaen vain hyökkäystä. Hyökkäyksiä tulee loputtomasti jos kukaan ei tuhoa vihollisten johtajia tai tukikohtia.
Kutsumme itseämme anteliaiksi, oikeudenmukaisiksi ja kuuliaisiakin olemme. Nämä asiat jäävät pelkiksi sanoiksi jos emme osaa viedä loppuun sitä minkä alotimme. Miksi menemme jonnekkin jossa emme pysty tekemään mitään? Haluammeko vain näyttää naapurillemme olevamme parempia ihmisiä koska olemme tukemassa sorrettuja? Emme me tue heitä lähettämällä heille euroa kuussa tämä euro joutuu kumminkin heidän sortajilleen ilman että siitä oli mitään hyötyä. Meidän pitää poistaa nämä sortajat jotta saavuttaisimme oikeasti jotain ja olisimme oikeasti parempia kuin naapurimme.
Armomme on meidän heikkoutemme sillä vastustajamme ei osoita meille armoa vaan ajaa loputtomasti omaa ideaansa eteensä. Antakaamme heille uusi ideä yhteisestä tulevaisuudesta, rauhasta.
Teemme mitä teemme koska haluamme kunnioitusta, haluamme että joku muistaisi mitä olimme ja mitä edustimme. Halua säilyä edes jollain tasolla ajaa ihmistä toimimaan. Se mikä pitää meidät ihmisten mielissä on meidän mielestämme hyvä teko. Toisinaan tekojemme merkityksen ymmärretään väärin ja meistä säilyy vain huono kuva. Meitä vihataan ikuisesti tai meidät unohdetaan kokonaan koska kukaan ei enään uskalla puhua meistä toisilleen.
Haluamme edistää rauhaa ihmisille jotka eivät halua muuta kuin sotaa. Emme voi saavuttaa lopullista rauhaa sodan keskelle. Sota pitää saada ensin loppumaan . Voimme sotia kymmeniä vuosia saavuttamatta mitään. Tämän jälkeen kansamme poliittinen kanta vaihtuu ja vedämme joukkomme rintamalta viholliset tuhoavat sen mitä yritimme suojella, aattemme oikeudesta. Hyökkäykseen ei ole mitään syytä jos tiedämme häviävämme
Ihmisten pitäisi oppia kunnioittamaan toisiaan. Ei alistamalla vaan arvostamalla voimme saavuttaa tuloksia ja rakentaa jotain uutta. Raamattua lainaten "älä tee toiselle mitään mitä et haluaisi hänen tekevän sinulle". Jos kaikki seuraisivat tämän lauseen opetusta, ei siksi että se on raamatussa, ei siksi että kristittyjen Jumala olisi sanonut niin, vaan siksi että se auttaa meitä kunnioittamaan toisia ja heidän näkemyksiään.
Kolmannessa maailmassa syttyy sota. Me keräämme varoja siviilien auttamiseksi vaikka voisimme lähettää paikalle sotilaita jotka rauhoittaisivat tilaanteen. Onhan olemassa rauhanturvaaja joukkoja joiden tarkoitus on turvata rauha. Mutta heistä ei ole mitään hyötyä koska he eivät saa hyökätä. Rauhanturvaaja kävelee ympäri katuja ja odottaen vain hyökkäystä. Hyökkäyksiä tulee loputtomasti jos kukaan ei tuhoa vihollisten johtajia tai tukikohtia.
Kutsumme itseämme anteliaiksi, oikeudenmukaisiksi ja kuuliaisiakin olemme. Nämä asiat jäävät pelkiksi sanoiksi jos emme osaa viedä loppuun sitä minkä alotimme. Miksi menemme jonnekkin jossa emme pysty tekemään mitään? Haluammeko vain näyttää naapurillemme olevamme parempia ihmisiä koska olemme tukemassa sorrettuja? Emme me tue heitä lähettämällä heille euroa kuussa tämä euro joutuu kumminkin heidän sortajilleen ilman että siitä oli mitään hyötyä. Meidän pitää poistaa nämä sortajat jotta saavuttaisimme oikeasti jotain ja olisimme oikeasti parempia kuin naapurimme.
Armomme on meidän heikkoutemme sillä vastustajamme ei osoita meille armoa vaan ajaa loputtomasti omaa ideaansa eteensä. Antakaamme heille uusi ideä yhteisestä tulevaisuudesta, rauhasta.
Teemme mitä teemme koska haluamme kunnioitusta, haluamme että joku muistaisi mitä olimme ja mitä edustimme. Halua säilyä edes jollain tasolla ajaa ihmistä toimimaan. Se mikä pitää meidät ihmisten mielissä on meidän mielestämme hyvä teko. Toisinaan tekojemme merkityksen ymmärretään väärin ja meistä säilyy vain huono kuva. Meitä vihataan ikuisesti tai meidät unohdetaan kokonaan koska kukaan ei enään uskalla puhua meistä toisilleen.
Haluamme edistää rauhaa ihmisille jotka eivät halua muuta kuin sotaa. Emme voi saavuttaa lopullista rauhaa sodan keskelle. Sota pitää saada ensin loppumaan . Voimme sotia kymmeniä vuosia saavuttamatta mitään. Tämän jälkeen kansamme poliittinen kanta vaihtuu ja vedämme joukkomme rintamalta viholliset tuhoavat sen mitä yritimme suojella, aattemme oikeudesta. Hyökkäykseen ei ole mitään syytä jos tiedämme häviävämme
Ihmisten pitäisi oppia kunnioittamaan toisiaan. Ei alistamalla vaan arvostamalla voimme saavuttaa tuloksia ja rakentaa jotain uutta. Raamattua lainaten "älä tee toiselle mitään mitä et haluaisi hänen tekevän sinulle". Jos kaikki seuraisivat tämän lauseen opetusta, ei siksi että se on raamatussa, ei siksi että kristittyjen Jumala olisi sanonut niin, vaan siksi että se auttaa meitä kunnioittamaan toisia ja heidän näkemyksiään.
perjantai 3. syyskuuta 2010
Pillerimies
Jori A. Kopposen tapauksessa hän väittää hankkineensa huumeet omaan käyttöön. Jos näin on hänen teossaan ei ole mitään väärää koska kun hän ei haluanut vahingoittaa muita kuin itseään. Jos hänen tarkoituksensa oli levittää huumetta toisille hänen tekonsa olisi tuomittava.
Kysymykseksi jää mitä Kopponen aikoi ekstaasi erällään tehdä. Jos huumeiden myymisestä ole todisteita häntä ei saisi tuomita minkäänlaiseen rangaistukseen.
Kysymykseksi jää mitä Kopponen aikoi ekstaasi erällään tehdä. Jos huumeiden myymisestä ole todisteita häntä ei saisi tuomita minkäänlaiseen rangaistukseen.
perjantai 27. elokuuta 2010
Päivän Moraali
Maailman kasvaessa ja tiedon levitessä moraali muokkautuu.
Media voi kertoa meille Lähi-Idän uudesta pommi-iskusta, Kiinan maanvyöryistä tai maailman laajuisesta kuivuudesta. Tämä kaikki negatiivinen uutisvirta turruttaa moraaliamme. Emme pysty enään empatiaan tapahtumista kärsiviä kohtaan tai se jää vajaaksi. Jos negatiivisia uutisia tulisi vähemmän halumme auttaa olisi suurempi. Nyt ne ruokkivat vain kaaosta. Tällä tiellä meistä kasvaa sisältä tyhjiä ja välinpitämättömiä ja ainoaksi syyksi auttaa muita jää halu olla naapuriaan parempi ihminen. Halua auttaa ei ruoki enään moraalimme vaan kunnianhimo.
Toisaalta kykymme ymmärtää muita ja heidän maailmoja paranee. Saamme heistä paremmin tieto median kautta ja voimme jopa tutustua moniin ulkomaalaisiin internetin välityksellä. Kun voimme keskustella eri kulttuuripiiristä tulevien ihmisten kanssa rationaalisesti alamme myös ymmärtää heitä paremmin. Länsimainen media antaa yleensä vain yhden näkökulman maailman asioista. Se ei johdu siitä että sananvapautta tietoisesti rajoitettaisiin vaan siitä että me olemme syntyneet tähän kulttuuriin ja tälläkin kulttuurilla on omat yleiset näkökantansa. Niin kuin kaikilla muillakin kulttuureilla. Kun pystymme unohtamaan mitä olemme ja mistä tulemme voimme ymmärtää muita. Suoralla kontaktilla toiseen kulttuuriin voimme unohtaa median juurtuneet mielikuvat ja yleiset diskurssit. Näin halumme auttaa kasvaa ja moraalissamme palaa vielä liekki.
Ihmiset ovat luonteeltaan epäileviä, antakaa heille luottamuksenne ja he auttavat teitä.
Media voi kertoa meille Lähi-Idän uudesta pommi-iskusta, Kiinan maanvyöryistä tai maailman laajuisesta kuivuudesta. Tämä kaikki negatiivinen uutisvirta turruttaa moraaliamme. Emme pysty enään empatiaan tapahtumista kärsiviä kohtaan tai se jää vajaaksi. Jos negatiivisia uutisia tulisi vähemmän halumme auttaa olisi suurempi. Nyt ne ruokkivat vain kaaosta. Tällä tiellä meistä kasvaa sisältä tyhjiä ja välinpitämättömiä ja ainoaksi syyksi auttaa muita jää halu olla naapuriaan parempi ihminen. Halua auttaa ei ruoki enään moraalimme vaan kunnianhimo.
Toisaalta kykymme ymmärtää muita ja heidän maailmoja paranee. Saamme heistä paremmin tieto median kautta ja voimme jopa tutustua moniin ulkomaalaisiin internetin välityksellä. Kun voimme keskustella eri kulttuuripiiristä tulevien ihmisten kanssa rationaalisesti alamme myös ymmärtää heitä paremmin. Länsimainen media antaa yleensä vain yhden näkökulman maailman asioista. Se ei johdu siitä että sananvapautta tietoisesti rajoitettaisiin vaan siitä että me olemme syntyneet tähän kulttuuriin ja tälläkin kulttuurilla on omat yleiset näkökantansa. Niin kuin kaikilla muillakin kulttuureilla. Kun pystymme unohtamaan mitä olemme ja mistä tulemme voimme ymmärtää muita. Suoralla kontaktilla toiseen kulttuuriin voimme unohtaa median juurtuneet mielikuvat ja yleiset diskurssit. Näin halumme auttaa kasvaa ja moraalissamme palaa vielä liekki.
Ihmiset ovat luonteeltaan epäileviä, antakaa heille luottamuksenne ja he auttavat teitä.
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Moraalin tutkiminen
Moraalin luovat ihmiset itse. Ei ole olemassa mitään valmiita moraali käsityksiä vaan moraalin on aikaan ja paikkaan sidonnaista. Moraaliin vaikuttavat hyvin vahvasti moraalia luovien ihmisten tavat, tottumukset ja uskonto. Osa ajattelu malleista opitaan vanhemmalta sukupolvelta. Silti nuoret muokkaavat vanhoja tapoja omaan maailman kuvaansa sopiviksi. Uusi sukupolvi myös luo uusia käsityksiä siitä mikä on oikein. Tällä tavoin moraali muovautuu ajan myötä.
Tietääksemme tietyn kullttuuripiirin moraalin perustan meillä pitää olla tausta tietoa tästä kulttuurista. Tutkimalla tiettyä aihe piiriä voimme saavuttaa tiedon aihe piirille ominaisesta moraalista. Näin tiedämme heidän tavat ja voimme sopeutua yhteisöön aiheuttamatta moraalista eripuraa.
Tietääksemme tietyn kullttuuripiirin moraalin perustan meillä pitää olla tausta tietoa tästä kulttuurista. Tutkimalla tiettyä aihe piiriä voimme saavuttaa tiedon aihe piirille ominaisesta moraalista. Näin tiedämme heidän tavat ja voimme sopeutua yhteisöön aiheuttamatta moraalista eripuraa.
perjantai 20. elokuuta 2010
Filosofia minulle
Kaiken mikä on mahdollista maailman meille asettamien fysiikan lakien mukaan voi tehdä. Voimme rakentaa sukellusveneitä kunhan ne kestävät paineen tai avaruusaluksia kun huolehdimme niiden energian tarpeista.
Tämän kaiken fyysisen maailman lisäksi voimme luoda ajattelullamme uusia näkökulmia ja muokata nykyisiä uuteen uskoon. Ajatuksillemme ei ole rajoituksia. Ajatuksillamme muutamme tapojamme ja itseämme. Ajatuksemme voivat olla sekaisin vaikka meillä olisi kaikki fyysisesti kunnossa. Ajatuksemme ovat prosesseja joita suoritamme halusta ajatteluun. Jokainen ihminen voi kuvitella kaikenlaisia asioita mutta vain harvat pystyvät tekemään ajatuksistaan totta. Tämän toduuden he pystyvät luomaan koska heillä on siihen tarvittava tietoa, taito ja/tai kokemus. Mitään uutta asiaa ei voi syntyä koska maailmassa on vain tietyt asiat ja asiat jotka liittyvät jotenkin näihin jo olemassa oleviin asioihin. Ihminen ei luo voi luoda mitään mikä ei olisi jo osa jotain muuta. Voimme tehdä kaikenlaisia keksintöjä mutta ne eivät voi olla uutta koska teimme ne jostain mikä oli jo olemassa.
Tämän kaiken fyysisen maailman lisäksi voimme luoda ajattelullamme uusia näkökulmia ja muokata nykyisiä uuteen uskoon. Ajatuksillemme ei ole rajoituksia. Ajatuksillamme muutamme tapojamme ja itseämme. Ajatuksemme voivat olla sekaisin vaikka meillä olisi kaikki fyysisesti kunnossa. Ajatuksemme ovat prosesseja joita suoritamme halusta ajatteluun. Jokainen ihminen voi kuvitella kaikenlaisia asioita mutta vain harvat pystyvät tekemään ajatuksistaan totta. Tämän toduuden he pystyvät luomaan koska heillä on siihen tarvittava tietoa, taito ja/tai kokemus. Mitään uutta asiaa ei voi syntyä koska maailmassa on vain tietyt asiat ja asiat jotka liittyvät jotenkin näihin jo olemassa oleviin asioihin. Ihminen ei luo voi luoda mitään mikä ei olisi jo osa jotain muuta. Voimme tehdä kaikenlaisia keksintöjä mutta ne eivät voi olla uutta koska teimme ne jostain mikä oli jo olemassa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)